Jaaha, missä se gansteri (lue KIKO) luuhaa?

Jaaha, tuollahan tuo mennä viipeltää:)

Kohta teen jotain, mistä emäntä ei tykkää yhtään.

Jes, että maistuu hyvältä. Olen aina tämän puun kimpussa.

Ihan sama, tuu grillaamaan.

On kirjoittelut jäänyt vähälle, kun olen aloittanut uuden työn ja aivot käy niin ylikierroksilla uuden oppimisessa. Koirat ovat loistavia kavereita ja Totti määrää kaapin paikan. Harmittaa vaan, kun ei tule käytettyä niitä hihnalenkissä vaan aina juoksevat vapaana pihalla. Eli Kohta kumpikaan koira ei osaa kävellä nätisti hihnassa. Kiko oli alkuun aika pomo, mutta kiitos Miran ohjeiden, se on kehittynyt tosi paljon, samoin me. Totti kun oli pienenä pehmeä luonne ja Kiko on ollut jotain aivan jotain muuta. Se on ollut oikea jästipää ja luuli, että talo on sen ja me ihmiset ollaan sen puruleluja. Piti alistaa sitä oikein urakalla, mutta nyt näyttää hyvältä:). Siitä tulee loistokoira. Kiko on iloinen koira, jolla häntä heiluu aina ja nykyään korvat litussa juoksee luokse. Alussa oli hankalaa, mutta nyt vaikuttaa todella hyvältä:)

Kiko tuumaa lähteä virpomaan:) ja sitten menoksi...

Palloa pitää Totin kans vetää ahkerasti ja irti ei päästetä, vaikka mikä tulisi. Kiko vetää toisesta päästä oikein murinan kanssa ja Totti vaan naureskelee: "Siinäpähän vedät, rääpäle".

Totti on sangen komea koira:).

Täällä Ylivieskassa aika menee koiria seuratessa  auringonpaisteessa. Kikosta ja Totista on kehkytynyt hyvät ystävät. Siellä missä on Totti on myös Kiko. Kaverukset nukkuvatkin yhdessä ja ihan kiinni toisissaan. Lenkillä käytetään niitä yhdessä ja erikseen. Kiko ei ole vielä edes tuhonnut mitään vaan keskittyy lähinnä Totin kanssa leikkimiseen. Onneksi Totti jaksaa sen kanssa peuhata, kun on itsekin vielä ihan pentu luonteeltaan (ADHD). 

Tässäpä oli meidän uusi perheenjäsen Kiko. Nimi tulee Winx-keijun lemmikkikanilta:) (nyt oli 7-vuotiaan tyttären vuoro antaa nimi). Kanilta Kiko kyllä usein vaikuttaakin pomppimisineen.

Totti ja Kiko lempitouhussaan: tätä lelua vedetään tosissaan ja usein. Leikki menee niin, että Totti vetää Kikoa perässään lelun toisessa päässä ja sitten kun Kiko ei enää jaksa perässä roikkua Totti heiluttelee lelua sen nenän edessä ja härnää leikkimään.

Nyt sitä ollaan niin kavereita, vaikka välillä Totin pitää pentua ojentaa, kun se ei meinaa millään uskoa, että pysyis pois Totin ruokakupilta. Kiko on aika jääräpää eikä millään luovuta ennenkuin Totti sanoo painavasti. Touhua ja tohinaa riittää ja naapuritkin kuulemma katsovat ennemmin meidän pihan koiraesityksiä kuin televisiota.

Kävimme Millan pentuja katsomassa jokin aika sitten. Kyllä ne olivat kaikki niin ihania. Kiko vei kyllä sydämemme ja laskemme päiviä, joilloin saamme sen kotiin. Saas nähdä, mitä Totti tuumaa, mutta ystävällisenä koirana uskon sen aika äkkiä tottuvan uuteen leikkikaveriin. Täällä jo suunnnitellaan nukkumisjärjestelyjä ja syömäjärjestelyjä. Jänniä aikoja eletään. Itselläni opiskeluni hellittävät juuri sopivasti ja aikaa jää taas enemmän muuhunkin. Tosin olen opiskellut öisin lasten nukkuessa, joten aika ei ole pois kuin yöunistani:). Mutta kolmen lapsen äitinä se ei ole minulle uutta. Saas nähdä, miten Kiko tulee ensimmäiset yönsä nukkumaan vai nukutaanko kaikki lattialla:)

Täällä sitä innolla odotellaan uutta koiravauvaa kotiin. Meillä kävi kylässä viime sunnuntaina Lilli-koira (11vkoa) ja samalla saatiin tuntumaa siihen, miten Totti voisi reagoida uuden pennun tuloon. Tulos: Totti yritti epätoivoisesti leikkiä Lillin kanssa, mutta Lilliä vaan pelotti. Se laittoi pään aina jonkun kainaloon, kun Totti lähestyi (eli koko ajan). Varmaan pentunen mietti, että mikä mustanaamio...Huh Huh! Sitten kun pääsi lattialle juokseen, Totti oli tohkeissaan polkea pennun jalkoihinsa. Riitaa ei ollut mistään, vaikka Lilli maisteli Totin ruokia, luita ja leluja. Totti vain tohotti normaaliin tyyliinsä:)

Toinen kuva kertoo Totin lempipaikan, ainakin silloin, kun siinä istuu ihmisiä. Siitä on hyvä seurata harakoita ja variksia ja kertoa meillekin sitten niistä:).

Totti on edelleen erittäin erittäin vilkas ja seurallinen koira, kaikkien kaveri. Meille jos rosvot yrittäisivät, pääsisivät helposti sisään ja Totti voisi palkkinnoksi nuolla vaikka korvatkin. Yhä edelleen sillä näyttää olevan käsitys, että kaikki meille tulevat ihmiset tulevat katsomaan vain sitä:). Koska Totti on vallannut meidän kaikkien sydämet, olemme alkaneet haaveilla toisesta pk colliesta:). Mikähän siinäkin on, että niitä pitää olla useampia:).

Totti on edelleen kovin nopea oppimaan ja oltuaan hoidossa eräällä tuttavallani, se oppi hienosti kerjäämään syötävää ja kuola valuu kuin vesihanasta vesi. Sanoin koiran hoitajalle, että sille ei saa antaa pöydästä mitään, mutta se taisi mennä hoitajalta vähän ohi, koska hän sanoi, ettei voinut vastustaa ihania ruskeita silmiä. Me viedäänkin Tottia aina "viiden tähden koirahoitolaan", jossa ruuankin saa vaikka valmiiksi pureskeltuna, jos nätisti katsoo.

Eräänä päivänä testattiin Totin itsehillintä hyvin: pihamme vieressä menevällä tiellä meni koira. Minua kyllä jännitti, että meneekö Totti pihasta pois ja juoksee koiran perään, mutta ei, se totteli hienosti paikka-käskyä ja pysyi paikallaan. Tämän jälkeen se tuli mun luo häntää heiluttaen ja kysyi silmillään, mitä sitten leikitään? Ihana saavutus. Olen tosissaan panostanut siihen, että omalta pihalta ei lähdetä, vaikka mikä menisi tiellä ja se on mennyt noin hyvin perille.

Toivotamme teille kaikille Ihanaa Juhannusta ja makoisia herkutteluhetkiä koirille. Niitä Totti ainakin odottaa:).

T. Totin poppoo

Nyt ollaan lomalla ja nautitaan elämästä!

Hyvää kesää kaikille. Toivottavat: Totti kumppanit